Irtosuhteet

Jatketaan siis seksillä edelleen.

YHDENILLANJUTUT.

Onko ne hyviä? Tarvitaanko parisuhdetta mihinkään? Voiko ne vahingoittaa itsetuntoa tai henkistä hyvinvointia? Voiko se olla ainoa oikea ratkaisu jonkulle?

"Irtosuhteita harrastavat vain sitoutumiskammoiset ihmiset jotka pelkäävät päästää toista lähelleen, ja ovat hauraita ja loukattuja."
Onko väite totta? Mitä mieltä olette itse irtosuhteista?

Seksi

Tuo niin kaunis kirosana. Parhaimmillaan se syventää suhdetta, huonoimmillaan saattaa jopa pilata muuten hyvän suhteen.

Pidempään lätisemättä, seksi on tärkeää kaikille. Toiset haluavat sitä vähemmän, toiset enemmän, ja yhtä viriilin kumppanin löytäminen voi olla haastavaa: trust me.

Jos toinen suhteessa joutuu vonkaamaan tai tulee torjutuksi kerta toisensa jälkeen, tai toinen kokee painostuksen stressaavaksi, on myös suhde muuten vaakalaudalla. Seksi on tärkeä osa suhdetta, sitä ei voi kukaan kieltää.

Joko hyvän tuurin sattuessa kumppanin halut kohtaavat omasi, mutta muutoin on pakko tehdä kompromisseja. Joskus voi miellyttää myös toista, mutta pakkopullalta se ei saisi tuntua.

Päänsärky on jo liian kulunut tekosyy, joten asioista täytyy puhua niiden oikeilla nimillä.

Anonyymina kun voitte kommentoida, kertokaa: Onko teillä suhteissanne ollut ongelmia erilaisten seksiviettien/mieltymysten takia? Käsi ylös, jos olette murehtineet seksin takia joskus?

o/

Sitähän minäkin.

Päihteistä vielä...

Alkoholin lisäksi ongelmia tuottavat myös muut päihteet. Suomen huumetilanne muuttui huomattavasti 1990-luvulla ja esimerkiksi kannabiksen käyttö kaksinkertaistui. Päihteiden käyttö alkaa yleensä alkoholin ja tupakan kanssa ja porttiteorian mukaisesti yleensä edetään pilvestä vahvempiin huumeisiin. Mikä siinä sitten on miksi jotkut, ihan hyvienkin perheiden lapset, päätyvät kokeilemaan huumeita? Mitäs tunteita herättää huumeet ja niiden käyttö? Onko lähipiirissänne ollut huumeidenkäyttöä?

(www.paihdelinkki.fi)

alkoholi suomalaisessa kulttuurissa

Kun suomalaiset juovat alkoholia, tavoitteena on usein humalanhakuisuus. Tämä nähdään kulttuurissamme normaalina ja se on yleisesti hyväksyttävää. Suomalaisten juomiskulttuurin ominaispiirteisiin kuuluu muun muassa se, että alkoholin käytön yhdistäminen lounastamiseen tai arkipäiväiseen illastamiseen on edelleen harvinaista.

Mikä sitten on syynä näihin juomatottumuksiimme: onko se esim. kansamme ominaispiirteen "ujouden" ja "sisäänpäinsuuntautuneisuuden" eliminoiminen tai vaikka tapa irrotella ja nollata aivot? Miksemme osaa juoda sivistyneesti viiniä eteläeurooppalaiseen tapaan vaan aina täytyy tyhjentää koko pullo pari lasillisen juonnin sijaan.

Mitkä ovat omat juomatottumuksenne vai sanotteko kokonaan ei alkoholille?

(www.paihdelinkki.fi)

Pelko

Pelkoa on monen laista, mutta jokainen pelkää jotakin. Toiset enemmän toiset vähemmän. Pelko voi olla elämää hallitsevaa ja häiritsevää, toisaalta se vain toisinaan saa sinut katsomaan taaksesi tai olemaan muuten vaan varuillaan... Mitä sinä pelkäät ja hallitseeko pelko sinun elämääsi?

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

Noniin, ensimmäinen juttutoivekin tuli jo!

Eli peruskysymys: miksi naiset aina rakastuvat renttuihin: eli ottavat AIVAN VÄÄRIÄ miehiä itselleen?

Itselläni oli nuorempana hieman sama ongelma. Keräilin oikein ongelmaisia miehiä: jotenkin tunsin itseni tärkeäksi, kun sain auttaa heitä, ja koin olevani hyödyksi. En tiedä oliko se koskaan oikeasti hyvä asia, että otin taakakseni aina vaikeita ja hankalia ihmisiä, jotka kohtelivat minua huonosti.

Lopulta kuitenkin "pelastettuani tarpeeksi ihmisiä", löysin ihanan miehen, jonka "ongelmaisuus" hävisi heti seurustelumme alkumetreillä. Ja hänen kanssaan olinkin onnellinen vuosia. Nykyisin osaan jo katsoa hieman tasapainoisempia ja parempia miehiä, onnekseni.

Mistä tämä naisten halu joutua kaltoin kohdelluksi oikein johtuu? Onko teillä ollut kokemuksia huonoista suhteista, joissa olette pysyneet? Tai siitä, että vedätte kuin magneetti puoleenne ongelmia miesten saralla? Tai että vaikka kyllästytte heti hyviin ja helliin miehiin? Koette jännitystä pelottavissa/huonoissa/ongelmaisissa suhteissa?

Sama toki pätee toisinkin päin: eivät naiset sen tasapainoisempia ole kuin miehetkään. Oletteko miehet kokeneet tätä? Onko tämä teillä yhtä yleistä kuin naisillakin?

Stressi = unettomuus?

Itselläni ollut nyt viime aikoina ihan älytön stressi. Vuokrasopimus irtisanottu ja uutta kämppää ei vielä ollut, pitkästä suhteesta ero ja yksinoloon tottuminen, koulujuttuja ihan älyttömästi, muutto edessä, töissä henkilöstöpula ja töitä olis enemmän kuin millään ehtii tekemään ja kaikki kasautuu päällekäin.

Tästä johtuen en saa millään iltaisin itseäni nukkumaan. Ajatukset pyörii päässä, hommaa on niin paljon etten ehdi ajoissa koskaan unille ja kun sänkyyn pääsen, en vain saa unta. Toisesta päästä taas toisaalta voisin nukkua vaikka koko päivän, kun kerran unta saan.

Tämä ei ole missään nimessä hyvä asia, sillä koulussa olisi pakko käydä, töihinkin silloin tällöin raahautua ja muukin elämä toimii usein päiväsaikaan. Tämän vuoksi useat kärsivät ihan hulluna väsymyksestä ja elämän laadun huononemisesta.

Syysaika myös usein masentaa ja väsyttää ihmisiä. Onko muita jotka kärsivät unenpuutteesta ja väsymyksestä? Miten selviätte arjen askareista?