Yksi nuoria aikuisia ehdottomasti läheisesti koskeva asia on rakkaus, parisuhteet.. ja niiden päättyminen.
Kuka olisikaan parempi aloittamaan keskustelua tästä kuin minä itse: erosin juuri syyskuussa pitkäaikaisesta poikaystävästäni, ensirakkaudestani, jonka kanssa kuvittelin viettäväni koko elämäni. Seurustelimme lukion alkuajoista asti, joten vuosia yhdessä oli jo kertynyt. Asuimme yhdessä, olimme kihloissa ja jaoimme kaiken. Kunnes molemmat huomasivat, ettei lukioajoista ole paljoakaan enää jäljellä, mitään yhteistä ei ole ja molemmat ovat siirtyneet elämässään aivan eri suuntiin.
Eroa vatvottiin puolisen vuotta, kunnes lopullinen päätös tehtiin. Helpotushan se tavallaan oli, vaikka vaikein tekemämme päätös varmastikin.
Nyt molemmat ovat löytäneet uuden asunnon, ja vaiheessa on tavaroiden jakaminen, vakuutusten uusiminen, sähkösopimusten purkaminen, vuokrasopimuksen irtisanominen ja kaikki stressaava pikkuhomma.
Minulla onnekseni on vahvat tukiverkostot: paljon ystäviä, perhe, koulu, työpaikka, jotka kaikki osaltaan auttavat minua jatkamaan elämääni, ja pääsemään taas jaloilleni. Onhan minullakin kokonaan uuden elämän luominen edessä, ilman sitä minulle tutuinta ja turvallisinta ihmistä.
Eroja tapahtuu valitettavasti koko ajan, ja useimmat ovat sen kokeneet ainakin kerran. Nuorten aikuisten erot saattavat olla hankalia juurikin siksi, että elämässä tapahtuu muitakin suuria muutoksia: työpaikka, opiskelut, perheen perustaminen ja muut suuret asiat saattavat vaikeuttaa jaloilleen pääsyä.
Muilla kokemuksia vaikeista ja stressaavista eroista? Miten te pääsitte jaloillenne? Oliko ero oikea päätös?
Itsekin ensirakkauden kokeneena ja sen menettäneenä tiedän, ettei eroaminen ole koskaan helppoa. Erityisen vaikeaa omalla kohdallani kaikissa eroissa on ollut toisen ihmisen menettäminen, itse kun kiinnyn ihmisiin helposti. Näistä elämänkokemuksista olen kuitenkin oppinut paljon ja ne ovat muovanneet minusta sellaisen henkilön kun nyt olen ja jälkeenpäin ajateltuna erot ovat olleet oikea ratkaisu.
VastaaPoistaVastikään eronneena ei pidä lannistua, pitää ottaa vähän aikaa itselleen ja jatkaa eteenpäin. Elämä jatkuu vaikkei siltä aina tunnukaan. Tsemppiä ! kyllä niitä kaloja siellä meressä on yllin kyllin.
Juu kokemusta löytyy... Pitkä ja myrskyisä suhde loppui myös melkein vuoden jahkailun seurauksena. Me ei ees oikeen kasvettu erilleen, vaan riidat oli tosi rajuja. Jätti kyllä arpia tuo neljän vuoden suhde ja kesti kauan ennen kuin pääsin irti vihan tunteesta tätä henkilöä kohtaan. Vasta sen jälkeen pystyin siirtymään uuteen suhteeseen, kun olin päässyt eroon katkeruudesta exääni kohtaan. Nyt ollaan ihan väleissä onneksi (yhteinen lapsi) ja toivon exälleni pelkkää hyvää. Jossain vaiheessa tuntu kuitenkin siltä et oisin kävelly jossain sumussa... Kamalaa aikaa, onneks ohi!! Tukiverkot on kyl erojen yhteydessä ihan korvaamattomia, ite en ois selvinny eteenpäin ilman ystäviä ja perhettäni.
VastaaPoistaTsemppiä, haleja ja jaksamista sulle!!! Parhaat selvii aina :D
VastaaPoistaErot on aina vaikeita ja itselläni ainakin vaikeinta oli huoli toisesta osapuolesta. Hän kun otti eron paljon raskaammin kuin minä. On tosi raastavaa, kun läheinen ihminen on täysin hukassa ja rikki jatkuvasti. Silloin on todella vaikea jatkaa omaa elämää pää pystyssä. Nyt onneksi kaikki on jo aika ok, kun erosta alkaa olemaan jo melkein vuosi. Kauan siihen meni.
VastaaPoista