tiistai 5. lokakuuta 2010
Muodon vuoksi
Varmaan jokainen on tyytymätön johonkin omassa ulkonäössään. Ympäristö ja media luo suuria paineita siitä, miltä pitäisi näyttää. Ehkä tuo laihuusihanne tulee nyt päällimmäisenä mieleen... Syömishäiriöt ovat länsimaisen yhteiskunnan (useimmiten) naisten ongelma ja moni voi sairastaa jotain lievää muotoa, ilman että haluaa tiedostaa ongelmaansa. Onko kokemuksia syömishäiriöistä? Ulkonäköpaineista varmaan on kaikilla. Parisuhde voi vaikuttaa tässäkin asiassa joko kannustava tai lannistava tekijänä. Musta ainakin tuntuis ihan hirveeltä, jos mulle sanottais et ootpas sä lihonnu tässä kuukausien aikana! Vastaavasti taas kumppanin kehut tuntuvat hyvältä ja lisäävät itsetuntoa. Joku saattaa turvautua jopa kauneusleikkauksiin ulkonäön vuoksi ja hyväksyn tämän, jos sillä on vaikutusta kyseisen henkilön vakavaan itsetunto-ongelmaan. Mitäs mieltä ootte kauneusleikkauksista? Mitä te olisitte valmiita tekemään täydellisen muodon vuoksi? Lopuksi vielä: mikä on teidän käsitys kauneudesta? Mun mielestä yksilöllisyys on kaunista. Onnellinen ihminen on kaunis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Itselläni on aina ollut ainakin kovat ulkonäköpaineet.
VastaaPoistaNyt olen lihonnut stressin ja kiireiden takia, urheilu on jäänyt vähiin, ja pikaruoka maistunut liikaakin. Tämä on luonut mulle kauheita paineita ulkonäöstä.
En kuitenkaan haluais alkaa kovasti laihduttamaan, sillä syömishäiriöistä on kokemusta, ja taipumus anoreksiaan liian suuri.
Itse voisin turvautua jopa kauneusleikkauksiin, ja olen niitä ajatellutkin.
Niin kuin ensimmäinen kirjoittaja tässä toteaakin; media ja julkisuudenhakuinen ympäristö luovat meille suurimmalle osalle ihmisistä jonkinlaisia ulkonäköpaineita. Paine on ehkä väärä ilmaisu jossain kohtaa, mutta käsi sydämelle... Kuka ei olisi joskus ajatellut kauniin naisen/komean miehen kuvaa katsellessaan että olisipa minullakin tuollainen vartalo. Yleensä siinä kohtaa on hyvä myös haukata lisää suklaapatukkaa tai hampurilaista ;)
VastaaPoistaTerveen ja syömishäiriöisen käyttäytymisen ero on siinä, että syömishäiriöinen alkaa tiputtaa painoaan ottaakseen mission itsestään laihempana, ja uppoutuu syvälle laihdutuksen maailmaan, kunnes pikkuhiljaa ajautuu tilanteeseen jossa mielessä ei ole enää muuta kuin syöminen, syömättä oleminen, syömättä jättäminen ja kalorien kulutus. Terve ihminen pudottaa painoaan ja tietää koska se on normaaleissa mitoissa. Vielä terveempi ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ja haistattaa kuivat kaikelle ulkonäköhömpälle. Moni on vuosien varrella väittänyt hyväksyvänsä itsensä sellaisena kuin on, totuus on kuitenkin jotain aivan muuta, yleensä. Nyt varmaan joku haluaisi kommentoida, että; MINÄ ainakin hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja blaa blaa blaa... Mutta ymmärtänette, että minä otan tässä vain esille ääripäitä.
Moni kysyy minulta, että mistä johtuu se että niin moni laihduttaa, mutta vain osa menee siihen niin syvälle mukaan, että lopputuloksena on oksentamista 30 krt/päivässä tai sairaalassa 35 kiloisena letkupotilaana makaamista. Se on tietenkin hyvä kysymys, johon ei voi suoralta käsin vastata. Oma teoriana liittyy osittain siihen, että tietynkaltaisille ihmisille, se että he pääsevät kontroloimaan edes jotain elämänsä osa-aluetta vie täysin mukanaan. Mutta tarinoita on monia. Yhtä paljon kuin sairastuneitakin.
Mietitkö joskus, onko Sinulla syömishäiriö? Kyllä, jos ajatuksesi pyörivät yllämainituissa asioissa 24/7. Ei, jos sinun pitää ruoan jäljeen päästä lenkille tai erittelet lautaselle värien tai muotojen mukaan raaka-aineita, mutta muuten käyttäydyt ja ajattelet normaalisti.
Itse asiassa tässähän ei olisi tarvittu ollenkaan tätä alkusaarnaa, olisi voinut vain yksinkertaisesti todeta, että IHAN JOKAISEEN asiaan voi mennä liikaa ja liian syvälle mukaan. Kauneusleikkauksetkin on ihan ok, kunhan ei lopputulos ole kissanaisen pärstältä näyttävä tekele. (Google-->kissanainen) Muutaman drinkin tekeminenkin on ihan ok, kunhan ei muuta kadulle asumaan ja ala kiskomaan dorista puistonpenkillä aamusta iltaan. Kaupassa on kiva kokeilla pajatsoa, mutta 100 000 pokeri,-ja peliveloissa ei ole kivaa olla. No esimerkkejä olisi vaikka millä mitalla :)
Toisin sanoen nostan tässä esille sanan KOHTUUS.
Kohtuus on kauneutta.
Mun mielestäni on myös niin, että persoonallinen ihminen on kaunis. Ja kauneus on enemmän sisäistä.
VastaaPoistaJokainen on kaunis koska kaikki on yksilöitä eikä oo kahta samanlaista. Jotenkin se sana kaunis liittyy mun mielestä myös arvoon. Jokaista pitäis pitää samanarvoisena, mut kaikki syrjiminen ja kiusaaminen on silti tosi yleistä.
Mut ennenkaikkea, mun mielestä aito ja peittelemättömästi oma itsensä oleva ihminen on kaunis.